Ympäristön vaikutus minäkuvaamme: Olenkin hieman hidas, tylsä ja epäsosiaalinen

Minäkuvamme on vahvasti sidoksissa ympäristöön. Jos koemme, että itsetunto tai osaaminen on uhattuna, alamme kyseenalaistaa itseämme ja toimintaamme. Näin kävi myös Juho Nenoselle Argentiinassa.

Kuka sinä olet? Kuvaa itseäsi kolmella adjektiivilla.

Jos olet luonteeltasi yhtään ekstrovertti, niin uskon, että listalta löytyy ainakin jokin seuraavista sanoista: huumorintajuinen, hauska, fiksu, iloinen, sosiaalinen, puhelias.

Itseäni kuvaavat varmaankin parhaiten – omasta mielestäni – sanat sosiaalinen, puhelias ja huumorintajuinen. Hauskaa elämästäni on tehnyt se, että nauran estoitta myös omille vitseilleni. Mutta kun lähdin 2016 koripalloammattilaisena Argentiinaan sain huomata, että omakuvani oli koetuksella.

Puhun Espanjaa yhä melko sujuvasti, mistä saan kiittää Itä-Suomen yliopiston laadukasta opetusta sekä Ylellä pyörinyttä espanjalaista Los Serranos -saippuaoopperaa.

Argentiinassa pystyin hoitamaan päivittäiset asiat ongelmitta ja selvisin ilman tulkkausta pelien tai harjoitusten aikana. Mutta kun pukukopin ovet avautuivat ja joukkuetoverini alkoivat tykittämään paikallista murretta, jossa sanat sulautuvat yhteen kuin telenovelan nuoret rakastavaiset, tunnistin pinnistellen vain muutaman lauseen tuon sanaorgian intensiivisestä tiimellyksestä.

Väärinymmärrykset muokkaavat minäkuvaamme

Argentiinassa yritin muutaman kerran heittää joukkuetovereilleni jonkin hauskaksi tarkoitetun letkautuksen ja vaikka osumaprosenttini ei ole Suomessakaan huimaava, niin tuolla puolen valtamerta se oli suorastaan karmaiseva. Onnistuin tosin huvittamaan ihmisiä väärinymmärryksillä.

Kerran matkalla iltaharjoitukseen juttelimme autossa joukkuekavereiden kanssa ja kielipäissäni ymmärsin ystäväni selostuksesta, että hänen asunnossaan oli tulvinut, koska vessanpöntössä oli ollut naula. Ihmettelin ääneen, miten naula on voinut päätyä vessanpönttöön ja kerroin, että olin itsekin joskus joutunut todistamaan tulvivaa vessanpönttöä. Joukkuetoverini katsoivat minua ihmeissään, jonka jälkeen he repesivät makeaan nauruun. Heillä ei ollut aavistustakaan mistä puhuin ja yksi englanninkielentaitoinen toverini taivutti minulle rautalangasta, että naula oli ollut auton renkaassa ja rengas oli vuotanut tyhjäksi. Niinpä tietenkin.

Toisen kerran olin sairaalassa ottamassa rokotetta jotakin paikallista pöpöä vastaan. Kun rokote oli annettu, pyysin, voisinko ottaa kuvan rokotteesta, jotta lääkärini Suomessa saisi tiedon, mitä minuun on tarkalleen ottaen piikitetty. Hoitaja oli erittäin mielissään ajatuksesta ja palasimme hoitohuoneeseen, jossa hoitaja totesi, että ”Juho haluaa ottaa yhteiskuvan hoitohenkilökunnan kanssa”. Ei auttanut kuin mennä virran mukana ja sitten räpsittiin kuvat kaikkien puhelimilla.

Koska en halunnut loukata kenenkään tunteita (tämä oli aikaa ennen kuin ymmärsin, etten ole vastuussa muiden tunteista), en viitsinyt oikaista pyyntöäni, vaan ajattelin, että pyydän kuvan rokotteesta seuraavana päivänä.

Seuraavana päivänä pyysin, että joukkueenjohtaja, joka oli ollut mukana rokotereissulla lähettäisi minulle kuvan rokotteesta. Hän lähetti minulle vastausviestissä edellisenä päivänä otetut yhteiskuvat. Se siitä kielitaidosta.

Monimuotoisuus tarvitsee psykologista turvallisuutta

Oli surkuhupaisaa huomata, miten itseäni kuvaavat adjektiivit pyörähtivät toisella pallon puoliskolla päälaelleen: olin hieman hidas, hiljainen, tylsä ja vähän epäsosiaalinen. Tosin en omasta tahdostani, vaan koska en pystynyt parempaan. Tämä kokemus opetti minulle, miten omakuva on sidoksissa siihen, miten muut sinut näkevät.

Olemme saapuneet jälleen kerran psykologisen turvallisuuden ytimeen. Yksi parhaista määritelmistä psykologiselle turvallisuudelle on seuraava:

Psykologinen turvallisuus on palkittua haavoittuvuutta.

Joka kerta, kun avaamme suumme kollegoiden edessä, otamme riskin – etenkin, jos sanomme jotakin, josta muut voivat olla eri mieltä. Psykologinen turvallisuus elää haavoittuvuudesta. Vaikka koen, että minulla on suhteellisen vankka itsetunto, niin aika Argentiinassa opetti, miten vahva vaikutus ymmärretyksi ja kuulluksi tulemisella on siihen, miten toimin muiden kanssa.

Kun ihminen kokee, että hänen itsetuntonsa, osaamisensa tai minäkuvansa on uhattuna, hän alkaa kyseenalaistaa itseään ja kaikkea mitä tekee. Ei ole sattumaa, että laajasta diversiteetistä ”nauttivat” tiimit suoriutuvat keskimäärin homogeenisiä tiimejä huonommin^[i]. Tutkimukset osoittavat, että psykologinen turvallisuus voi toimia moderaattorina, jonka avulla myös monimuotoisuudesta saadaan paras hyöty irti.

Sen lisäksi, että kannattaa panostaa monimuotoisuuden lisäämiseen, kannattaa siis panostaa myös psykologiseen turvallisuuteen, mikäli haluaa että tiimin jäsenten parhaat ominaisuudet pääsevät esille.

Juho Nenonen.
Kirjoittaja on [Remote] Team Builderin perustaja ja yrittäjä.
Juho on myös ammattikoripalloilija, joka on pelannut Susijengissä ja toiminut vuosia Salon Vilppaan kapteenistossa. Hän on myös urheilujohtamisen tutkija ja viime vuosina syventynyt erityisesti psykologisen turvallisuuden tutkimukseen ja kehittämiseen. [Remote] Team Builder on valmennuskonsepti, jossa keskitytään psykologisen turvallisuuden kehittämiseen organisaatioissa. Lue lisää täältä tai ota yhteyttä tästä.

Ps. Jos tuloksellisemman tiimityön ja psykologisen turvallisuuden kehittäminen kiinnostaa, niin tällä videolla esittelen lyhyesti A) miksi se on tärkeää ja B) miten sitä rakennetaan.

^[i] On yleinen väärinymmärrys, että laaja diversiteetti johtaa automaattisesti parempiin suorituksiin. Asia ei ole näin yksinkertainen. 2007 julkaistu laaja metatutkimus osoitti, että ns. tehtäväorientoitunut monimuotisuus korreloi vahvasti tiimin suorituskyvyn kanssa, mutta bio-demografinen monimuotoisuus ei. On viitteitä siitä, että psykologinen turvallisuus edesauttaa diversiteetistä saatavaa hyötyä. Tämä on järkeen käypää, koska psykologisesti turvallisessa ympäristössä ihmiset uskaltavat nostaa erilaiset ajatuksensa esille ilman pelkoa negatiivisista seurauksista. Samalla on kuitenkin totta, että monimuotoiset tiimit keksivät innovatiivisempia ratkaisuja, silloin kun ne toimivat optimaalisella tavalla. Aiheesta lisää: