Negatiivisuus ja toksinen positiivisuus tiimityössä – Kohti positiivista realismia

Negatiivisuutta vastaan taistellaan usein positiivisuudella. Tämä voi kuitenkin olla yhtä haitallista, jos peitämme vaikeat tunteet ja kielteiset kokemukset. Negatiivisuuden vastavoima onkin realismi, sanoo Juho Nenonen.

En muista, koska olisin ollut näin pettynyt ja vihainen. En jaksa enää tätä jatkuvaa negatiivisuuden korostamista ja pettymyksiin keskittymistä.

Kenestä puhun?
Jos luet yhä tätä blogia, niin puhun sinusta. Mutta myös itsestäni. Ja ihmisistä yleensä.

Evoluutio on muokannut ihmistä 600 miljoonaa vuotta tavoitteena kaksi asiaa: pysy hengissä ja jatka sukua. Tässä yhtälössä onnellisuus ja uusien mahdollisuuksien näkeminen ovat melko arvottomia.

Aivomme ovat muokkautuneet näkemään uhkia ja vaaroja koska se on auttanut meitä pysymään hengissä. Mutta enää emme ole savannilla^[i].

Psykologian tohtori Rick Hanson kuvaa osuvasti, miten luontoäidin suunnitelmat eivät enää palvele etujamme: ”Pitääkseen esi-isämme elossa luontoäiti loi meille aivot, jotka johtavat meitä jatkuvasti harhaan kolmella eri tavalla: yliarvioimme uhat, aliarvioimme mahdollisuudet ja aliarvioimme olemassa olevat resurssit suhteessa uhkiin ja mahdollisuuksiin. Tämä on mainio strategia suvun jatkamisen kannalta, mutta todella huono strategia elämän laadun kohottamiseen”.

Totean tämän todeksi omassa elämässäni jatkuvasti: Somessa huomaan ensimmäisenä negatiiviset kommentit. Peleissä mieleen jäivät ohiheitot. Yritystoiminnassa näen uhkia.

Mutta on myös toinen tie.

Kun on tietoinen negatiivisuuden vetovoimasta (negativity-bias), sitä vastaan voi rimpuilla ja ajoittain siitä voi jopa vapautua. Kun tunnistaa päänsä sisäiset negatiiviset ajatusrakennelmat ja uhkakuvat, ne voi kyseenalaistaa ja korvata. Tämän tärkeys korostuu tiimityössä, koska ruokimme toistemme ajattelua^[ii].

Sinä et ole yhtä kuin ajatuksesi. Muuttamalla ajatteluasi voit muuttaa todellisuuttasi, mutta vain jos ensin tunnistat, mitä ajattelet^[iii].

Toksinen positiivisuus ei ole ratkaisu

Kolikolla on myös kääntöpuoli, joka on yhtä haitallinen, jos se ymmärretään väärin. Negatiivisuuden vastakohta ei nimittäin ole positiivisuus vaan realismi.

Usein negatiivisuutta vastaan lähdetään taistelemaan toksisella positiivisuudella: yritetään kääntää asiat väkisin asentoon, jossa ne eivät todellisuudessa vielä ole. Tämä on tutkitusti haitallista^[iv].

Olet varmaan kuullut lauseita kuten ”ajattele positiivisesti” tai ”kaikella on tarkoituksensa”. Itsekin olen viljellyt niitä aiemmin vuolaasti, mutta en enää. Koska positiivisuudesta voi tulla taakka.

Meidät on opetettu uskomaan, että positiivisuus on aina hyväksi ja että ongelmat ratkeavat, kun vain ajattelemme myönteisesti. Always look on the bright side of life, kuten Monty Python laulaa.

Positiivisuus muuttuu toksiseksi silloin, kun yritämme peittää sillä vaikeita tunteita ja kielteisiä kokemuksia. Tällöin tukahdutamme aidot tunteemme. Emme enää anna tilaa pettymykselle tai epävarmuudelle. Jätämme huomiotta tunteet, jotka kertovat, että jotakin on vialla.

Tiimeissä tämä näkyy usein psykologisen turvallisuuden puutteena. Uskon, että iso osa ongelmaa on se, että pyrimme ottamaan vastuun toistemme tunteista. Tämä johtaa ennemmin tai myöhemmin tilanteeseen, jossa ongelmia ei saa nostaa esille. Häntä pystyyn ja uuteen nousuun!

Toksinen positiivisuus kieltää inhimillisyyden. Se pakottaa meidät hymyilemään silloinkin, kun mieli on maassa. Jatkuvan positiivisuuden kuplassa eläessämme vältämme epämukavuutta ja pakenemme kaikkea, mikä haastaa meidät. Kasvua ei tapahdu ilman vastoinkäymisiä emmekä voi oppia ilman epäonnistumisia.

Positiivisuus voi auttaa meitä eteenpäin ja luoda uskoa paremmasta tulevaisuudesta, mutta vain, jos se perustuu todellisuuteen eikä sen kieltämiseen. Kutsun tätä realistiseksi positiivisuudeksi.

Kun olet realistisesti positiivinen, uskallat kohdata vaikeat tunteet ja puhua niistä ääneen sekä itselle että toisille –  ilman, että se tarkoittaa synkkyyteen vajoamista.

Tiimityössä tämä tarkoittaa, että annamme tilaa myös epäilyille ja peloille, jotta voimme käsitellä ne yhdessä ja nähdä mahdollisen tien ulos. Haavoittuvuuden palkitseminen johtaa siihen, että ihmiset uskaltavat olla kokonaisia, mikä taas tuottaa parempia tuloksia.

Tunnistamalla toksisen positiivisuuden vaikutukset ja uskaltamalla olla rehellisiä itsellemme, voimme oppia hyväksymään elämän koko kirjon – sen ilot ja surut, mahdollisuudet ja uhat. Aito yhteys syntyy vasta, kun voimme näyttää itsemme kokonaisina.

Miten siirtyä sanoista tekoihin?

Negatiivisuuden ja toksisen positiivisuuden välinen tasapaino löytyy todellisuuden hyväksymisestä ja halusta käsitellä vaikeita asioita ja niihin liittyviä vaikeita tunteita. Tässä muutamia asioita, joita olen itse kokeillut tiimeissäni ja joiden avulla voit edistää aitoa vuorovaikutusta ja luoda tilaa realistiselle positiivisuudelle:

• Harjoita avointa vuorovaikutusta. Luo tiimissäsi tilaa keskustella sekä onnistumisista että haasteista. Kysy tiimikavereiltasi, mikä heitä tällä hetkellä huolestuttaa ja varmista, että he tietävät, ettei heidän tarvitse olla aina positiivisia.
• Palkitse haavoittuvuutta: Kun joku uskaltaa jakaa vaikean kokemuksen tai tuoda esiin huolensa, kiitä häntä siitä. Tämä lisää psykologista turvallisuutta ja rohkaisee muitakin olemaan avoimia.
• Johda esimerkillä: Jokainen on johtaja, koska matkimme toistemme esimerkkiä. Mutta varsinkin, jos olet esihenkilöasemassa, etkä ikinä puhu omista haasteita tai vaikeuksistasi, on hyvin todennäköistä, että muut seuraavat perässä. Haavoittuvuus on inhimillinen ominaisuus, ja sen näyttäminen on valinta.

Juho Nenonen.
Kirjoittaja on [Remote] Team Builderin perustaja ja yrittäjä.
Juho on myös entinen ammattikoripalloilija, joka on pelannut Susijengissä ja toiminut vuosia Salon Vilppaan kapteenistossa. Hän on myös urheilujohtamisen tutkija ja viime vuosina syventynyt erityisesti psykologisen turvallisuuden tutkimukseen ja kehittämiseen. [Remote] Team Builder on valmennuskonsepti, jossa keskitytään psykologisen turvallisuuden kehittämiseen organisaatioissa.

Ps. Jos tuloksellisemman tiimityön ja psykologisen turvallisuuden kehittäminen kiinnostaa, niin tällä videolla esittelen lyhyesti a) miksi se on tärkeää ja b) miten sitä rakennetaan.

^[i] Aiheesta tarkemmin Hansonin blogissa: https://rickhanson.com/find-the-good-news/

^[ii] Katso. ”group polarization” – ihmiset tuppaavat ohjautumaan kohti äärilaitoja samanmielisissä porukoissa

^[iii] Esa Saarinen on puhunut paljon ”ajattelun ajattelusta”, mutta minä en puhu siitä. On eri asia ajatella ajatteluaan kuin tarkkailla ajatteluaan. Psykologiassa puhutaan ”diskursiivisesta ajattelusta” mutta yhtä olennaista on läsnäolo, ilman ajattelun aktiivista ajattelua.

^[iv] Tutkimukset osoittavat, että valheellisen positiivisuuden ylläpitäminen on kognitiivisesti erittäin kuormittavaa. Kun yritämme pitää yllä valheellista kuvaa, jonka tiedämme epätodeksi, se kuormittaa mieltämme.