Mitä eroa on psykologisella turvallisuudella ja luottamuksella?

Jos olet linja-auton kyydissä ja kuski painaa kaasuttaa päin punaisia ja kääntyy väärään suuntaan, mitä teet? Entä jos kuskina onkin pomosi? Miten tämä liittyy luottamuksen ja psykologisen turvallisuuden eroon?

Psykologinen turvallisuus ja luottamus sekoitetaan usein keskenään. Ne eivät kuitenkaan ole sama asia. Nyt selitän eron tarinan avulla.

Kuvittele että hyppäät bussiin, joka on täynnä ihmisiä. Löydät paikkasi mukavan oloisen vanhemman herrasmiehen vierestä. Bussi lähtee rauhassa liikkeelle, mutta vähitellen sen nopeus ylittää sallitut rajat.

Katselet ympärillesi, mutta kukaan muu ei näytä huolestuneelta.

Hetken kuluttua bussi ajaa punaisia päin. Hätääntyneenä vilkuilet taas ympärillesi. Vieressä istuva herrasmies katsoo sinua silmiin ja hymyilee. Mietit mielessäsi, eikö kukaan huomaa, että kuski paahtoi juuri punaisia päin – mutta päätät olla yhä hiljaa.

Sitten bussi kääntyy pois tutulta reitiltä ja tajuat, että olette menossa täysin väärään suuntaan. Mitä teet? Nousetko ylös ja käsket bussikuskia päästämään sinut ulos? Vai istutko yhä hiljaa?

On todennäköistä, että tässä tilanteessa nousisit ylös ja vaatisit bussia pysähtymään.

Muutetaan skenaariota hieman.

Kuvittele, että tuntemattomien kanssamatkustajien sijaan bussissa onkin sinun organisaatiosi henkilöstö: kollegat, esihenkilöt ja johto. Kuskina on toimitusjohtajanne.

Bussissa kukaan ei tiedä tarkkaan, mikä on paras mahdollinen reittivalinta määränpäähänne. Millä todennäköisyydellä kerrot ideasi uudesta reittivalinnasta? Tai nostat esille, että ajatte ylinopeutta, joka voi vaarantaa kaikkien matkustajien työpaikan ja terveyden.

Tuunataan vielä bussia hieman.

Kuvittele, että jokaisella bussissa istuvalla on nenän edessä oma rattinsa, jolla he säätävät osaltaan suuntaa.

Millä todennäköisyydellä otat puheeksi sen, miten muut bussia ajavat. Pystytkö puhumaan avoimesti kollegoiden ajotavoista? Pystytkö tarjoamaan ideoitasi pelottomasti sekä johdolle, kollegoille että alaisille?

Psykologisessa turvallisuudessa ratkaisevaa on odotusten suunta

Puretaan nyt tämä bussianalogia osiin luottamuksen ja psykologisen turvallisuuden osalta, jotta saamme eron näiden välillä selvemmäksi.^[i]

Pelkästään se, että astut bussin ovesta sisään, vaatii sinulta luottamusta kuskin osaamiseen. Uskot – ihan kysymättä – että hän osaa ajaa ja pystyy viemään sinut määränpäähäsi.

Luottamus käsittelee ennen kaikkea sitä, millaisia odotuksia sinulle on bussikuskia kohtaan.^[ii] Sinulla on perusluottamus siitä, että ihminen, joka on valikoitunut bussikuskin rooliin osaa ajaa (kompetenssiluottamus). Uskot myös, että pohjimmiltaan bussikuski haluaa sinulle hyvää (emotionaalinen luottamus). Kun kysyt häneltä, meneekö bussi Helsinkiin, luotat, että hän kertoo sinulle totuuden (episteeminen luottamus).

Luottamuksessa on siis kyse siitä, mitä odotuksia sinulla on toisia ihmistä kohtaan.

Psykologisessa turvallisuudessa tämä asetelma kääntyy toisinpäin. Se on tavallaan ”käänteistä luottamusta”, koska silloin on kyse siitä, mitä odotuksia sinulla on siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat sinusta. Psykologisen turvallisuuden tasoon vaikuttaa omat odotuksesi siitä, miten muut reagoivat käytökseesi.

Tämä kuva avaa hyvin sitä, miten psykologinen turvallisuus ja luottamus eroavat: same same, but different. Kuva: Tom Geragthyn blogista.

Yksi yleinen luottamuksen määritelmä tutkimuksissa on ”asettaa itsensä haavoittuvaiseksi toisen ihmisen edessä”.

Psykologinen turvallisuus menee astetta pidemmälle, sillä se määrittelee odotukset siitä, mihin itsensä haavoittuvaiseksi asettaminen johtaa.

Psykologinen turvallisuus on palkittua haavoittuvuutta.^[iii]

Kun avaat suusi ja kerrot ideasi, huolesi tai epäonnistumisesi, psykologinen turvallisuus kertoo odotuksistasi liittyen siihen, kuunnellaanko sinua vai onko luvassa hiljaisuutta, väheksyntää tai rangaistuksia.

Psykologinen turvallisuus vaikuttaa koko tiimiin ja sitä kautta koko organisaatioon

Ihmisistä on vaikeaa saada parasta irti, jos he eivät uskalla antaa itsestään. Jos siis haluat tehdä tulosta ja kasvattaa tuottavuutta, psykologinen turvallisuus on muuttuja, johon kannattaa investoida. Koska psykologinen turvallisuus on tiimitason muuttuja, se vaikuttaa kaikkiin tiimin jäseniin ja sitä kautta kaikkien suoritustasoon.^[iv]

On helpompaa sanoa vieraalle bussikuskille, että ’hidasta, älä aja punaisia päin, pysäytä bussi’, koska työpaikkasi, egosi tai tulevaisuutesi ei ole pelissä, jos avaat suusi.

Mutta kun puhumme tilanteista, jotka tapahtuvat omassa organisaatiossamme, panokset kovenevat. Erityisesti siksi, että ihmisillä on suuri tarve kuulua ryhmään ja ulkopuolelle jääminen on primitiivinen pelko. Jopa siinä määrin että olemme valmiita laittamaan oman henkemme vaaraan, jos koemme tilanteen turvattomaksi.

Kun toimimme nopeasti muuttuvissa VUCA-ympäristöissä, kommunikaatio määrittää, miten hyvin pystymme sopeutumaan ja mukautumaan muutoksiin.

Tämän takia psykologinen turvallisuus on niin tärkeää.
Se mahdollistaa kaikkien osallisten kompetenssin hyödyntämisen. Ilman puhumisen kulttuuria ei voi olla psykologista turvallisuutta.

Juho Nenonen.
Kirjoittaja on [Remote] Team Builderin perustaja ja yrittäjä.
Juho on myös ammattikoripalloilija, joka on pelannut Susijengissä ja toiminut vuosia Salon Vilppaan kapteenistossa. Hän on myös urheilujohtamisen tutkija ja viime vuosina syventynyt erityisesti psykologisen turvallisuuden tutkimukseen ja kehittämiseen. [Remote] Team Builder on valmennuskonsepti, jossa keskitytään psykologisen turvallisuuden kehittämiseen organisaatioissa. Lue lisää täältä tai ota yhteyttä.

Ps. Jos tuloksellisemman tiimityön ja psykologisen turvallisuuden kehittäminen kiinnostaa, niin tällä videolla esittelen lyhyesti A) miksi se on tärkeää ja B) miten sitä rakennetaan.

^[i] Amy Edmondson on kirjoittanut aiheesta laajemmin mm. artikkelissa: Edmondson, Amy. (2011). Psychological Safety, Trust, and Learning in Organizations: A Group-level Lens. Trust and Distrust in Organizations: Dilemmas and Approaches.

^[ii] Luottamustutkimuksessa luottamus voidaan jaotella todella moneen alaosaan. Olen tässä käyttänyt jakoa kolmeen komponenttiin: kompetenssi, emotionaalinen ja episteeminen. Ne voidaan sanoittaa myös eri tavalla, kuten John Gabarro Harvardin yliopistosta: Ability, Integrity and Benevolence. Usein nähdään myös jako seitsemään luokkaan Brene Brownin mukaan: Boundaries, Reliability, Accountability, Vault, Integrity, Non-judgment, Generosity. Kuten kaikissa käsitteissä, määritelmiä on monia, mutta kun luottamus on olemassa, sen kyllä huomaa – tai ainakin huomaa, kun sitä ei ole.

^[iii] Palkittu haavoittuvuus Timothty Clarkin (kirjan The Four Stages of Psychological Safety kirjoittaja) lanseeraama määritelmä psykologisesta turvallisuudesta. Tämä on mielestäni nerokas, koska se kiteyttää kahteen sanaan sen, miten psykologista turvallisuutta rakennetaan: haavoittuvuuden palkitsemisen kautta.

^[iv] Tämä oli päähavainto, jonka Amy Edmondson löysi vuonna 1999 tutkimuksessaan: tiimien psykologisen turvallisuuden taso vaihteli tiimien välillä, mutta tiimien sisällä korkea psykologinen turvallisuus oli jaettu uskomus.