Mikä ei tapa, tekee sinusta heikomman – ja muita väärinymmärryksiä

Psykologinen turvallisuus ymmärretään usein väärin. Ajatellaan, että se tarkoittaa suojautumista kaikelta kuormittavalta ja ikävien tunteiden torjumista. Näinhän ei suinkaan ole, vaan jopa päinvastoin.

Olit mitä tahansa mieltä Elon Muskista, niin yksi asia on kiistaton: hän on visionääri, joka saa asioita aikaan. En yllättynyt, kun luin, miten hän reagoi kuultuaan sanaparin psykologinen turvallisuus. Monet ymmärtävät tämän käsitteen niin surullisen väärin.

Walter Isaacson kuvaa tätä hetkeä kirjassaan Elon Musk:

Kuullessaan ilmaisun ”psykologinen turvallisuus” Musk nauroi katkerasti. Se sai hänet säpsähtämään. Hän piti sitä kiireellisyyden, edistyksen ja nopeuden vihollisena. Hänen oma lempifraasinsa oli ”hardcore”. Hän uskoi, että epämukavuus oli hyvä asia. Se oli ase tyytyväisyyden vitsausta vastaan. Lomat, työ- ja yksityiselämän tasapaino sekä ”mielenterveyspäivät” eivät kuuluneet hänen sanastoonsa.^.[i]

Ennen kuin pureudutaan Muskin näkökulmaan enempää, tehdään lyhyt kirjallisuuskatsaus amerikkalaiseen mielenmaisemaan.

New Yorkin yliopiston psykologian professori Jonathan Haidt ja Greg Lukianoff julkaisivat 2018 kirjan The Coddling of the American Mind: How Good Intentions and Bad Ideas Are Setting Up a Generation for Failure, jossa kuvaillaan tapauksia, joissa Yhdysvaltojen huippuyliopistojen opiskelijat vetoavat turvallisuuden tunteensa vaarantumiseen, minkä takia he esimerkiksi estävät vierailevia puhujia saapumasta opinahjoihinsa.

Opiskelijoiden argumentti on, että puhujien esittämät mielipiteet ovat vaarallisia, koska sanat ovat väkivallan muoto, ja tämän takia heidän esiintymisensä tulee estää. Kirjan iso teema on, että yliholhoavuus ja ylikorostunut turvallisuuden tavoittelu voivat rajoittaa henkistä kasvua ja oppimista.

Kolme suurta epätotuutta

Samaisessa kirjassa esitellään myös safetyism-käsite (turvallisuusismi), joka on:

Kulttuuri tai uskomusjärjestelmä, jossa turvallisuus (mukaan lukien emotionaalinen turvallisuus) on noussut pyhäksi arvoksi, mikä johtaa siihen, että ihmiset eivät halua tehdä kompromisseja muiden käytännön ja moraalisten seikkojen edellyttämällä tavalla.

Haluttomuudella tehdä kompromisseja kirjoittajat viittaavat esimerkiksi siihen, että puhujaa, jonka mielipiteet aiheuttavat negatiivisia tunteita, ei tule päästää esiintymään, vaikka se olisi ristiriidassa sananvapauden tai muiden yliopistolle tärkeiden arvojen, kuten akateemisen vapauden, kanssa.

He esittelevät myös vakuuttavan listan argumentteja, jotka osoittavat, että turvallisuusismi perustuu valheelliseen kuvaan ihmisluonnosta.

Heidän mukaansa erityisesti kolme ”suurta epätotuutta” johtavat ihmiset psyykkiseen haurastumiseen:

HAURAUDEN EPÄTOTUUS: Mikä ei tapa, tekee sinusta heikomman

EMOTIONAALISEN JÄRKEILYN EPÄTOTUUS: Luota aina tunteisiisi

VASTAKKAIN ASETTELUN EPÄTOTUUS: Elämä on taistelu hyvien ja pahojen välillä ^[ii]

Menemättä tässä kirjoituksessa sen syvemmälle näiden epätotuuksien purkamiseen, ei tarvitse olla psykologi ymmärtääkseen, että edellä mainitut eivät ole paras ohjenuora tasapainoiselle ja onnelliselle elämälle.

Niin tutkimukset kuin filosofit kautta aikain ovat osoittaneet, että vastoinkäymiset ovat kasvun kannalta keskeisiä, tunteemme johtavat meitä usein harhaan ja ettei elämä ole mustavalkoista, vaan täynnä harmaan sävyjä.^[iii]

Yhdysvaltojen yliopistoissa tapahtuva kuohunta ei siirry sellaisenaan Suomeen, mutta kaikesta tästä on nähtävissä kaikuja myös meidän maaperällämme^[iv]. Vastaava ajattelu on saanut jalansijaa myös yritysmaailmassa^[v], minkä takia asian ymmärtäminen on olennaista organisaatioiden johtamisen sekä psykologisen turvallisuuden kannalta.

Valtava tutkimusnäyttö osoittaa, että psykologinen turvallisuus on keskeistä tiimien menestyksen kannalta, mutta jos ymmärrämme käsitteen väärin, se saattaa kääntyä itseään vastaan. Siksi on tärkeää erotella hyvät ideat huonoista.

Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikeilla

Milloin ihminen vahvistuu?

Ihminen tottuu rasitukseen. Eikä ainoastaan totu, vaan rakentaa itsestään vahvemman rasituksen ansiosta.

Musta joutsen -kirjan kirjoittaja Nassim Taleb on antanut tälle poikkeukselliselle ominaisuudelle nimen: antifragiilisuus. Olemme organismeja, jotka kehittyvät stressin alla, toisin kuin elottomat organismit. Teräs ei vahvistu rasituksessa, se väsyy. Muut materiaalit eivät vahvistu, vaan ne rapistuvat ^[vi].

On kuitenkin kolme asiaa, jotka tulee ottaa huomioon.

1. Kokonaisuus
Rasitus tai stressi ei yksin riitä, vaan se on osa kokonaisuutta. Fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti hyvinvoiva ihminen kestää rasitusta parhaiten ja kehittyy myös rasituksen alla. Mikäli pohja ei ole kunnossa, voi pienikin rasitus olla liikaa.

2. Rasituksen/stressin kesto ja vahvuus:
Ylenpalttinen stressi ilman palautumista johtaa turmioon – tai ainakin burnouttiin. Stressiä tulee siis säädellä, jotta on aikaa myös palautumiseen.

3. Mentaalinen kehystäminen:
Se miten koemme rasituksen vaikuttaa itsessään siihen, miten sen vaikuttaa meihin. Mikäli koemme stressin negatiivisena, sillä on myös enemmän negatiivisia vaikutuksia. Mutta mikäli koemme sen kasvun mahdollistajana, sillä on enemmän positiivisia vaikutuksia.

Myös ideat, ajatukset ja oikeastaan kaikki ääneen lausuttu on antifragiilia^[vii]

Liikeidea vahvistuu, kun sitä koetellaan, analysoidaan ja kyseenalaistetaan. Sama koskee mitä tahansa innovaatiota. Myös tässä tilanteessa rasituksen kestolla, vahvuudella sekä mentaalisella kehystämisellä on myös väliä.

Niin ihmiset kuin ideat siis vahvistuvat, kun niitä koetellaan, mutta ylenpalttinen koetteleminen ei ole hyväksi. Mutta ideoita voidaan vahvistaa vain silloin, kun ihmiset uskaltavat avata suunsa ja altistaa ajatuksensa koetuksille.

Suojelemalla ihmisiä niin mentaaliselta kuin fyysiseltä stressiltä teemme heille karhunpalveluksen. Se on hyvä aie, joka johtaa tuonelaan.

Turvallisuusismin ja psykologisen turvallisuuden ero

Otetaan mukaan psykologisen turvallisuuden määritelmä, jotta voimme ymmärtää paremmin, miksi ero turvallisuusismiin on niin merkittävä:

Jaettu uskomus siitä, että tiimissä voi puhua avoimesti, ottaa riskejä ja ilmaista itseään ilman pelkoa kielteisistä seurauksista, kuten rangaistuksista tai pilkasta.

Tiimissä vallitsee siis psykologisesti turvallinen ilmapiiri, kun sen jäsenet tietävät, että voivat puhua rehellisesti kaikista työhön olennaisesti liittyvistä asioita.

Verrataan tätä turvallisuusismin määritelmään:

Kulttuuri tai uskomusjärjestelmä, jossa turvallisuus (mukaan lukien emotionaalinen turvallisuus) on noussut pyhäksi arvoksi, joka johtaa siihen, että ihmiset eivät halua tehdä kompromisseja muiden käytännön ja moraalisten seikkojen edellyttämällä tavalla.

Kun jokin asia on pyhä, informaatiolla ja argumenteilla ei ole vaikutusta siihen. Sen koetteleminen ja sitä kautta vahvistaminen – tai vastaavasti kumoaminen – on siis mahdotonta.

Tämä johtaa tilanteeseen, jossa kukaan ei uskalla haastaa, koska pyhän asian kyseenalaistaminen on tabu. Tämä taas johtaa kollektiiviseen tyhmistymiseen ja ideoiden haurastumiseen, jolloin päätökset eivät perustu tutkittuun tietoon ja faktoihin vaan uskomuksiin ja pelkoon seurauksista, joita uskomusten kyseenalaistamisesta seuraa.

Psykologinen turvallisuus ei tarkoita matalaa vaatimustasoa

Turvallisuusismin uskomusjärjestelmään liittyy usein myös sosiaalisten rangaistusten hyödyntäminen. Erityisesti sosiaalinen media valjastetaan toisinajattelijoiden lokaamiseen, mutta yhä useammin vaikutukset valuvat somesta reaalimaailmaan.

Valtava määrä työntekijöitä on erotettu somejulkaisujen seurauksena. Mitä tämä tarkoittaa psykologisen turvallisuuden kannalta?

Kun ihmiset alkavat pelkäämään muiden reaktioita, he hiljenevät ja alkavat myötäilemään muita. Tämä johtaa usein kollektiiviseen illuusioon, jossa ryhmän jäsenet alkavat tehdä päätöksiä sen perusteella, mitä olettavat muiden ajattelevan.

Elon Musk on itse todennut mm. seuraavalla tavalla:

Kukaan ei saa hyviä ideoita samalla, kun joutuu juoksemaan tiikeriä pakoon ^[viii]

Musk siis tietää vallan hyvin, millaisessa ympäristössä ihmiset toimivat innovatiivisesti. Virhe, jonka Musk – kuten monet muutkin – on tehnyt, on sekoittaa matala vaatimustaso ja psykologinen turvallisuus keskenään.

Psykologinen turvallisuus, jossa jokainen voi tuoda parhaansa peliin yhdistettynä korkeaan vaatimustasoon on resepti kestävään menestykseen.

Uskon, että ilman sitä Musk ja hänen yrityksensä joutuvat ennemmin tai myöhemmin vaikeuksiin. Koska psykologisesti turvattomissa ympäristöissä johtajat kärsivät viimeisinä, mutta eniten.

Kirjoittaja on [Remote] Team Builderin perustaja ja yrittäjä Juho Nenonen.
Juho on myös ammattikoripalloilija, joka on pelannut Susijengissä ja toiminut vuosia Salon Vilppaan kapteenistossa. Hän on myös urheilujohtamisen tutkija ja viime vuosina syventynyt erityisesti psykologisen turvallisuuden tutkimukseen ja kehittämiseen. [Remote] Team Builder on valmennuskonsepti, jossa keskitytään psykologisen turvallisuuden kehittämiseen organisaatioissa. Lue lisää täältä tai ota yhteyttä tästä.

^[i] Viittaus on oma suomennokseni, tässä on alkuperäinen teksti: Musk let loose a bitter laugh when he heard the phrase “psychological safety.” It made him recoil. He considered it to be the enemy of urgency, progress, orbital velocity. His preferred buzzword was “hardcore.” Discomfort, he believed, was a good thing. It was a weapon against the scourge of complacency. Vacations, work-life balance and days of “mental rest” were not his thing.

^[ii] Kirja sai paljon kiitosta, mutta myös kritiikkiä empiiristen todisteiden vähyydestä. Tähän asiaan tuli muutos 2022 kun Jared Celnicer ja kollegat tekivät tutkimuksen, jossa he testasivat kirjan hypoteeseja ja tulivat empiirisesti vastaaviin tuloksiin kuin Haidt ja Lukainoff. Pääset katsomaan tutkimusta tästä linkistä

^[iii] https://www.theatlantic.com/magazine/archive/2015/09/the-coddling-of-the-american-mind/399356/

^[iv] Helsingin Sanomat on uutisoinut useammassa artikkelissa sisältövaroitusten yleistymisestä. Tuoreessa tutkimuksessa on huomattu, että opiskelijat myös Suomessa pelkäävät puhua tietyistä aiheista, kuten sukupuolesta ja etnisyydestä. Ks. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000010144049.html

^[v] Yascha Mounkin The Identity Trap: A Story of Ideas and Power in Our Time käydään läpi yksityiskohtaisesti esimerkkejä siitä, miten vastaava ajattelu on valtavirtaistunut Yhdysvalloissa ja yleistynyt huomattavasti myös Euroopassa. Todella iso suositus, jos haluaa ymmärtää, miten tähän on tultu.

^[vi] Kun ihmisen fyysiset kyvyt kehittyvät, sitä kutsutaan myös superkompensaatioksi. Me siis ”ylikompensoimme” ja näin fyysinen rasitus tekee meistä vahvempia.

^[vii] Kaikki äänenne lausuttu ei ole siinä suhteessa antifragiilia, että mikäli jokin asia ei ole esim. totta, niin sen ääneen lausuminen mahdollistaa tuon asian falsifioinnin. Mutta ääneen lausuminen/julkaisu mahdollistaa tiedon kehittymisen. Tämä on tieteellisen prosessin perusta: hypoteesit, havainnot ja löydökset altistetaan kaikkien tarkasteltavaksi ja kritisoitavaksi ja näin syntyy uutta, koeteltua tieota. Prosessi voi toimia vain, kun uusi tieto tuodaan päivän valoon ja se kehittyy, kun muut pääsevät ”sörkkimään” sitä.

[viii] https://jigsawbetterbusiness.ie/fearless-teams-and-psychological-safety/