Hiljaa ei hyvä tule – Miten psykologinen turvallisuus (tai sen puute) näkyy työyhteisössä?
Vaikeneminen ei ole kultaa ainakaan palavereissa ja tapaamisissa, joissa olisi tarkoitus kehittää ja edistää yhteistä asiaa tai toimintaa. Miksi kuitenkin usein jätämme asioita sanomatta tai kysymyksiä kysymättä? Syynä on psykologisesti turvaton tilanne, jossa suojelemme omaa tai toisten haavoittuvuutta.
Kuvittele, että osallistut tiimipalaveriin, johon on kutsuttu 5 ihmistä. Osallistujille on jaettu etukäteen tehtäviä, joiden avulla on valmistauduttu kokoukseen. Palaveri etenee suunnitellusti ja jokainen vuorollaan esittelee ajatuksiaan. Saat esitysten aikana useamman idean, joiden avulla esiteltyjä malleja voitaisiin kehittää. Jossain kohtaa sinulla herää kuitenkin jokin seuraavista ajatuksista:
”Tämä voi olla tyhmä idea. Mitähän muut ajattelevat, jos kerron? Jätän sanomatta.”
”Viimeksi kun avasin suuni, niin henkilö X totesi, ettei ideani toimi meillä. Parempi olla hiljaa.”
”Muut varmasti tietävät paremmin, joten ei minun kannata osallistua keskusteluun.”
”Ihan sama mitä sanon, ei sillä ole kuitenkaan vaikutusta.”
”En viitsi alkaa arvostelemaan toisen näkemystä, ettei tule paha mieli.”
Toisin sanoen koit, että on parempi olla hiljaa, kuin asettaa itsesi tai toinen tiimiläinen haavoittuvaan asemaan muiden edessä. Kuulostiko joku ajatuksista tutulta? Tai luuletko, että palavereissanne hyödyllisiä asioita jää sanomatta sen takia, että joku muu ajattelee noin?
Vaiettu ajatus olisi voinut olla se menetetty kuningasidea
Jos tiimipalaverin tarkoituksena oli vain siirtää tietoa osallistujille, niin siinä mahdollisesti onnistuttiin. Mutta saman tiedon olisi varmaan voinut siirtää lähettämällä materiaalit sähköpostilla.
Onneksi näin ei kuitenkaan tehty, sillä palaverit, etänä tai läsnä, ovat loistavia paikkoja kehittää ja viedä asioita eteenpäin joukkoälyn avulla – edellyttäen, että osallistujat siis sanovat sanottavansa eivätkä hiljene esimerkiksi alussa esiteltyjen ajastusten voimasta. Jos yksi tai useampikin osallistujista pitää suunsa kiinni, pienenee välittömästi kaikkien tapaamisessa esitettyjen asioiden ja ideoiden jalostusaste.
Ehkä juuri sanomatta jäänyt idea olisi ollut ratkaiseva tekijä ja aikaansaanut suuren läpimurron?
Tai ehkä vaiettu ajatus olisi tuonut esiin riskin, jota ei nyt osattu ottaa huomioon ja se toteutui? Emme koskaan saa tietää, mitä kaikkea ihmisten kohtaamisissa jää sanomatta ja mitä niistä olisi seurannut.
Jos psykologisen turvallisuuden taso on heikko, ihmisillä on käsijarru päällä
Kaikki alussa esitetyt ajatukset kuvaavat ilmapiiriä, jossa ihmiset eivät koe, että heidän kannattaisi tuoda ajatuksiaan esiin. Hiljaa oleminen johtuu tunteesta, jossa puhumisen seurauksena oletetusti syntyvien mahdollisten haittojen koetaan ylittävän puhumisen oletetut hyödyt. Paino sanoilla oletettujen ja mahdollisten. Kuten todettua, ei voi tietää, ellei sano.
Tämän kaltaiset tunteet viestivät heikosta psykologisesta turvallisuudesta ja siitä, että ihmisillä on näkymätön käsijarru päällä. Tiimeissä menetetään valtavasti potentiaalia, koska fiksut ihmiset ovat hiljaa. Psykologisesti turvallisessa ympäristössä ihmiset uskaltavat ottaa kantaa, tuoda esiin ajatuksena ja osallistua keskusteluun ilman, että heidän tarvitsee pelätä muiden reaktiota tai seurauksia.
Miten psykologista turvallisuutta voi käytännössä kehittää? Lue 5 vinkkiämme!
Mikäli haluatte jutella lisää siitä, miten työntekijät saadaan kertomaan ajatuksensa ja osallistumaan keskusteluun, ota yhteyttä!
